Meille varmistuu ensiviikolla tosiaan mahdollinen muutto pois täältä pääkaupunkin hälinästä. Ja ollaankin jo pidemmän aikaa kateltu ja käyty katsomassa erillaisia taloja. Haluamme ehdottomasti omakotitalon...rivitaloakin harkittiin/harkitaan koska meille ei ole kokemusta miten omaa taloa hoidetaan. Mutta koska kaipaamme selkeästi omaa tilaa ja rauhaa emmekä halua naapuriin seinän taakse lasten meluista ja äänistä valittavaa mummoa niin olemme päätyneen omakotitaloon.
No voi kun asia olisikin niin yksinkertainen. Toisaalta uusi on aina uusi. Mutta luulempa että se jää sitten mahdolliseksi tulevaisuuden haaveksi ja ensin asumme vanhemmassa. Ja kun olen hieman sivusta katsellut ja itse asunut uudessa asunnossa niin olen todennut että uusi ei aina ole parempi. Ihan samalla tavalla kun vanha leivänpaahdin kestää vuodesta toiseen kun uusi vastaava hajoaa viikko takuuajan umpeutumisen jälkeen. Ja lisäksi tässä mahdollisessa tulevassa kotikaupungissa on vapaat tontit lähellä keskustaa aika harvassa/niitä ei ole ja ihan peräkylälle emme nyt halua.
Joten jos ei halua juuri nyt rakentaa uutta mutta ei kaipaa mitään jätti remonttiakaan niin mikä on hyvä?!? Hmm...tätä meillä pohditaan. Minua viehättäisi se että tarvitsisi korkeintaan tehdä pintapuoleinen remontti jolloin saisi mieleisen ulkokuoren. Mutta heräsin tänään todellisuuteen että 80-luvulla rakennetut talot eivät olekkaan niin uusia. Ja suurin osa mahdollisen tulevan kotikaupunkimme taloista on ennen 90-lukua rakennettu.
Olen vaan nyt huomannut että kun ihmiset on rakentanut ja remontoinut 2000 luvun alkupuolella niin lopputulos on jotain sinistä tai muuta joka ei vaan minun silmääni viehätä. En maksaisi lisähintaa asunnon uudesta keittiöstä joka ei minua edes viehätä. Mielummin ostan halvemmalla jotain muuta ja remontoin itse mieleiseksi!
Mitä haluaisin:
-Talo miellyttäisi ulkomuodoltaa
-Olisi avara/tilava
-Huoneita olisi tarpeeksi
-Pelkällä maalilla ja parketilla pärjäisi ainakin aluksi (keittiön ja kylppärit voisi uusia sitten)
-Talossa olisi muuntelu mahdollisuuksia...esim. varastotiloja jotka voisi muuttaa asuintiloiksi tai muuta vastaavaa.
Olen erittäin iloinen mikäli saataisiin lisätilaa mutta hyppy tuntemattomaan, johonkin suurempaan toisaalta pelottaakin. Osataanko hoitaa taloa? Mitä jos talossa ilmeneekin jotain yllättäviä ongelmia oston jälkeen ym.? Ja toisaalta vaikka olemme molemmat monta vuotta omakotitalosta haaveilleet ja tiedän mitä haluamme niin mistä tiedämme jonko talo A vai B parempi. Kyllä toki tiedän sen tunteen minkä se oikea talo herättää...sen kuinka sydän pysähtyy ja henki salpautuu hetkeksi. Mutta toisaalta muuttaa pitää nyt ja tarjolla on se mitä on ( olemme jo pidempää tirkistelleen ja katsastaneet tarjontaa). Ja koska olemme muuttaneet kahden vuoden sisällä jo tarpeeksi niin väliaikaratkaisujakaan ei enään kaivata...
Huh ihan pää menee pyörälle kun on taas niin paljon kaikkea tapahtunut ja alkaa hulluna haaveilemaan ja miettimään kaikkea (olenhan juuri sellanen hölmö joka miettii aina päänsä puhki kaikkea)
Mutta toisaalta on hyvä muistaa että vieläkään ei ole lippua nostettu salkoon ja että mitä vaan voi käydä ja kaikki voi edelleen muuttua. (tätä ollaan hoettu itsellemme jo pari kuukautta kun työasiat on kokoajan kokenyt uusia mutkia).
Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen siitä että minulla on 2 tervettä lasta ja mies jota rakastan ja joka rakastaa minua, ja siitä että tiedän meidän olevan niitä oikeita toisillemme. Onhan meillä nyt jo asiat todella hyvin.
Kysymys lukijoille: Minkälaisen talon haluaisitte ja millä vuosikymmellä valmistuneen talon ostaisitte? Vai onko valmistumisvuodella merkitystä?
No voi kun asia olisikin niin yksinkertainen. Toisaalta uusi on aina uusi. Mutta luulempa että se jää sitten mahdolliseksi tulevaisuuden haaveksi ja ensin asumme vanhemmassa. Ja kun olen hieman sivusta katsellut ja itse asunut uudessa asunnossa niin olen todennut että uusi ei aina ole parempi. Ihan samalla tavalla kun vanha leivänpaahdin kestää vuodesta toiseen kun uusi vastaava hajoaa viikko takuuajan umpeutumisen jälkeen. Ja lisäksi tässä mahdollisessa tulevassa kotikaupungissa on vapaat tontit lähellä keskustaa aika harvassa/niitä ei ole ja ihan peräkylälle emme nyt halua.
Joten jos ei halua juuri nyt rakentaa uutta mutta ei kaipaa mitään jätti remonttiakaan niin mikä on hyvä?!? Hmm...tätä meillä pohditaan. Minua viehättäisi se että tarvitsisi korkeintaan tehdä pintapuoleinen remontti jolloin saisi mieleisen ulkokuoren. Mutta heräsin tänään todellisuuteen että 80-luvulla rakennetut talot eivät olekkaan niin uusia. Ja suurin osa mahdollisen tulevan kotikaupunkimme taloista on ennen 90-lukua rakennettu.
Olen vaan nyt huomannut että kun ihmiset on rakentanut ja remontoinut 2000 luvun alkupuolella niin lopputulos on jotain sinistä tai muuta joka ei vaan minun silmääni viehätä. En maksaisi lisähintaa asunnon uudesta keittiöstä joka ei minua edes viehätä. Mielummin ostan halvemmalla jotain muuta ja remontoin itse mieleiseksi!
Mitä haluaisin:
-Talo miellyttäisi ulkomuodoltaa
-Olisi avara/tilava
-Huoneita olisi tarpeeksi
-Pelkällä maalilla ja parketilla pärjäisi ainakin aluksi (keittiön ja kylppärit voisi uusia sitten)
-Talossa olisi muuntelu mahdollisuuksia...esim. varastotiloja jotka voisi muuttaa asuintiloiksi tai muuta vastaavaa.
Olen erittäin iloinen mikäli saataisiin lisätilaa mutta hyppy tuntemattomaan, johonkin suurempaan toisaalta pelottaakin. Osataanko hoitaa taloa? Mitä jos talossa ilmeneekin jotain yllättäviä ongelmia oston jälkeen ym.? Ja toisaalta vaikka olemme molemmat monta vuotta omakotitalosta haaveilleet ja tiedän mitä haluamme niin mistä tiedämme jonko talo A vai B parempi. Kyllä toki tiedän sen tunteen minkä se oikea talo herättää...sen kuinka sydän pysähtyy ja henki salpautuu hetkeksi. Mutta toisaalta muuttaa pitää nyt ja tarjolla on se mitä on ( olemme jo pidempää tirkistelleen ja katsastaneet tarjontaa). Ja koska olemme muuttaneet kahden vuoden sisällä jo tarpeeksi niin väliaikaratkaisujakaan ei enään kaivata...
Huh ihan pää menee pyörälle kun on taas niin paljon kaikkea tapahtunut ja alkaa hulluna haaveilemaan ja miettimään kaikkea (olenhan juuri sellanen hölmö joka miettii aina päänsä puhki kaikkea)
Mutta toisaalta on hyvä muistaa että vieläkään ei ole lippua nostettu salkoon ja että mitä vaan voi käydä ja kaikki voi edelleen muuttua. (tätä ollaan hoettu itsellemme jo pari kuukautta kun työasiat on kokoajan kokenyt uusia mutkia).
Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen siitä että minulla on 2 tervettä lasta ja mies jota rakastan ja joka rakastaa minua, ja siitä että tiedän meidän olevan niitä oikeita toisillemme. Onhan meillä nyt jo asiat todella hyvin.
Kysymys lukijoille: Minkälaisen talon haluaisitte ja millä vuosikymmellä valmistuneen talon ostaisitte? Vai onko valmistumisvuodella merkitystä?
Jag hoppas att det löser sig och att drömhuset med passlig prislapp dyker upp!
VastaaPoistaSjälv gillar jag riktigt gamla hus, och vårt hus är från början av 1800-talet. Om jag skulle köpa ett nyare hus, byggt på t ex 1990-talet så skulle jag gärna köpa ett hus byggt av Kannustalo. De hade så fina trähus med härliga verandor och snickarglädje.
Hur som helst, så tycker jag att det är viktigt att platsen och atmosfären känns rätt. Man kan ju alltid måla om o sätta nya tapeter/måla om köket osv om huset annars känns rätt.
Lycka till!!
En suosittele ostamaan ainakaan 70-80 luvun taloja, ne ovat melkein kaikki kosteusongelmaisia järjestäinsä tai sitten niissä on muuta rakenteellista vikaa. Näin mulle kertoi kaverini raksainsinööri :) Kannattaa ainakin pyytää kunnon kuntokartoitukset jos sellaisen haluaa.
VastaaPoistaKuntotarkastushan pitää ehdottomasti teettää. Mutta mistä taas tietää onko se puutteellinen? Eräs paljon rakennuksesta tietävä on tarkastanut tämän kohteemme kuntotarkastus paperit ja todennu että pieniä juttuja lukuunottamatta vaikuttaa hyvältä. Joten olemme kovaa vauhtia menossa kohti omaa taloa : ) tulevaisuus sitten näyttää tehtiinkö tosiaan hyvä kauppa...
VastaaPoista